Kylpylä

Gaion hidasti kulkuaan kun käytävä kääntyi jälleen ylöspäin. Pian he saapuivat käytävän päähän. Seinä heidän edessään näytti sileältä, siinä ei näkynyt mitään mikä vois olla ovenkahva, mistä voisi kääntää tai painaa. "Miten tästä eteenpäin?" Guila näytti neuvottomalta. "Tässä pitäisi olla... Aivan tässä se on!" Gaion painoi jalkansa aivan käytävän seinän vieressä olevan kivenmurikan päälle. Kuului rahinaa ja käytävän seinä alkoi hitaasti ja raskaasti liikkua sisäänpäin. Gaion ja Guila pidättivät hengitystään. Kummankin käteen oli kuin taikaiskusta ilmestynyt ase. Gaionilla oli terävä tikari ja Guila oli taikonut käteensä lyhyen miekan.

Oven takaa näkyi pelkkää pimeyttä, Gaion kohotti varovasti soihtuaan ja valaisi ympärilleen. He olivat jonkinlaisessa varastohuoneessa. Tavaroita oli joka puolella, eivätkä ne olleet pinoissa tai hyllyillä. Huone näytti siltä, että se oli joskus pengottu perusteellisesti ja sen jälkeen siellä ei oltu käyty. "Jos muistan oikein olemme kylpylän kellarivarastossa. Täällä ei näytä siltä, että täällä olisi kukaan käynyt pitkään aikaan. Ehkä meillä on onnea ja pääsemme livahtamaan kaupunkiin kenenkään huomaamatta." "Miten saamme oven kiinni?" Guila katseli seinää oven lähellä. "Tällä puolen on samanlainen kivi. Odotahan, tässä." Gaion painoi jalallaan ja ovi alkoi hitaasti sulkeutua.

He liikkuivat hitaasti ja varovasti tavaroiden seassa kunnes tulivat portaiden juurelle. Portaat näyttivät vanhoilta ja hieman rapistuneilta. Mutta heillä ei ollut nyt muuta vaihtoehtoa kuin yrittää kiivetä niitä pitkin ylös. Mitä ylähäällä oli, sitä he eivät tienneet. "Minä menen edellä, olen kevyempi." "Hyvä on mutta ole varovainen. Ja ota tämä köysi mukaasi. Jos portaat pettävät voit heittää sen minulle, jotta voin kiivetä ylös." Gaion ojensi Guilalle vanhan köyden, joka oli unohtunut seinäkoukkuun. "Hyvä on."

Guila hiipi portaita ylös koetellen jaloillaan jokaisen porraslaudan kestävyyttä. Puolessa välissä portaita yksi laudoista antoi periksi hänen painonsa alla. Hän horjahti, mutta jatkoi kiipeämistä ylöspäin. Tultuaan ovelle portaiden yläpäähän hän huikkasi hiljaa Gaionille varoittaen tätä murtuneesta askelmasta. Gaion sammutti soihdun ja alkoi kiivetä portaita. Päästyään ylös hän ojensi kätensä avatakseen oven, mutta Guila tarttui häntä käsivarresta ja kurottautui kuiskaamaan suoraan hänen korvaansa "Kuuntele, toisella puolella on joku." Oven läpi kuului hiljaista ääntä. Kuin joku olisi puhunut. Guila ja Gaion olivat hyvin lähekkäin, lähes hengittämättä ja kuuntelivat.

"Mitä sinä oikein tarkoitat?" kysyi joku kovalla äänellä. "Minun ei ole tarpeen selittää sinulle tarkoituksiani." vastasi toinen ääni. "Sinun tulee vain täyttää tehtävä, josta sinulle maksan. Ja hyvin maksankin. Muut asiani eivät kuulu sinulle." "Minä olen kunniallinen rosvo, enkä tee mitään hämäräperäistä. En edes suuresta rahasta. Tuossa ovat rahasi. Etsi joku toinen täyttämään tehtäviäsi!" Oven läimähdys ja kaikki oli hiljaista.

"Odotetaan vielä. Saattaa olla, että vain toinen heistä poistui." kuiskasi Gaion Guilan korvaan. Hän tunsi sieraimissaan Guilan hiusten tuoksun ja ihmetteli mielessään miksi se toi hänen mieleensä kuuman kesäpäivän ruohikkoisella joen rannalla.

Guila hengähti hiljaa, kuin olisi pidättänyt hengitystään. Samassa he kuulivat jonkun kävelevän oven takana olevassa huoneessa. Askelet lähestyivät kellarin ovea. Kääntyivät ja palasivat taas. Kuului mutinaa, kun huoneessa olija puhui itsekseen. Ääni voimistui kun hän lähestyi ovea. "Minun on löydettävä, joku joka uskaltaa...." Ääni vaimeni puhujan mennessä kauemmas ovesta. "... kristalli on löydettävä..." Guila hengähti ja Gaion tunsi hänen hengityksensä rintaansa vasten. "... kukaan ei tiedä mitä se aiheuttaa..." taas toiseen suuntaan "... tyttöjä on oltava seitsemän, eikä kukaan saa olla toisensa..." "Minun on löydettävä joku, joka..." Sitten kuului oven läimäys ja tuli täydellinen hiljaisuus.

"Mennään." sanoi Guila "Meidän on saatava selville kuka huoneessa oli. Hän tiesi jotain tytöistä ja kristallista. Pidä kiirettä." hän nykäisi ovea. "Varovasti, emme tiedä onko huone tyhjä." Gaion työnsi ovea ja se alkoi raottua. "Phah" tuhahti Guila ja kurkisti varovasti ovesta. "Ketään ei ole näkyvissä. Pian nyt." "Malta, emme tiedä mitä on seuraavan oven takana. Tämä oli aikoinaan suuri kylpylä, yksi kaupungin suurimmista. Olemme sen keittiön takana olevassa varastohuoneessa. Jos muistan oikein täällä pitäisi olla pieni ovi suoraan kujalle." "Emme me voi sinne mennä, meidän on saatava huoneessa ollut mies kiinni." "Jos kylpylä on yhtä suuri kuin ennen, emme voi tietää kuka asiakkaista se oli. Meidän on ensimmäiseksi päästävä täältä ulos ja mieluimmin huomaamattomasti." "Saatat olla oikeassa. Mutta jotain meidän on pakko tehdä." turhautuneena Guila myönsi Gaionin olevan oikeassa ja seurasi häntä pienelle sivukujalle johtavan oven luo.

Ulkona alkoi jo hämärtää kun Gaion varovasti työnsi kujalle johtavan oven auki ja he pujahtivat kujalle. Ketään ei ollut näkyvissä. He suuntasivat hiljaa kujan suulla loistavaa valoa kohti ja sulautuivat pian kadulla kulkijoiden joukkoon. Heidän kadottuaan näkyvistä kujan syvistä varjoista erkani hahmo, joka lähti seuraamaan heitä.