Etsijät

"Kukaan ei tiedä mikä aiheuttaa tyttöjen tajuttomuuden." sanoi Guila "Hei katso, tuolla on kissa, mikä sillä on, miksi se käyttäytyy tuolla tavalla?" Hei se on Kaveri, me kuljemme joskus yhdessä, se on viisas kissa." "Mitä se nyt oikein tekee?" "Jotain on nyt pielessä edessäpäin!" sanoi Gaion. Hän katseli kun kissa hiipi varovasti tien laitaa heitä kohti ja käänsi vähän väliä päätään kuin olisi katsonut olkapäänsä yli taakseen. "Nyt on parasta olla varovainen ja mennä pois tieltä." Gaion pujottautui joen rantaa reunustavien suurten pajupensaiden alle ja Guila seurasi häntä nopeasti. Pian edestäpäin kuului askelten töminää ja pieni sotilasjoukko ilmestyi heidän näkyviinsä.

Sotilasjoukko liikkui nopeasti ja pian he olivat ohittaneet joentörmällä piileskelijät. "Phah, pelkkiä sotilaita." tuhahti Guila ja aikoi palata tielle. Gaion tarttui häntä käsivarresta. "Kaikki ei vielä ole kunnossa. Kissa ei olisi varoittanut tuollaisesta osastosta, se oli aivan liian pieni. Odotetaan vielä hetki." "Olemmeko me nyt matkalla yhdessä?" kysyi Guila virnistäen. "No ainakin me piileskelemme yhdessä." hymyili Gaion vastaan.

Hetken kuluttua kuului taas askeleita, tällä kertaa hitaampia. Pian näkyviin ilmestyi kaksi miestä, jotka kulkivat hitaasti tarkkaillen ympäristöä ja maata edessään. "On aivan mahdotonta löytää jälkiä tieltä, siinä on niin paljon kulkijoiden jättämiä jälkiä" sanoi vanhempi miehistä. "Yritä kuitenkin." nuorempi mies pyysi. "Teidän armonne, en kykene tekemään ihmeitä, tästä kulki juuri edellämme sotilasosasto ja he viimeistään ovat sotkeneet kaikki jäljet. Jos sisarenne on mennyt tästä, hänen jälkensä ovat kadonneet ajat sitten." "Olen lähettänyt sotilaat etsimään häntä kaikkialta!" nuoremman miehen ääni värähti. "Tuo äskeinen osasto oli menossa Pyhän Äiti Maan luostariin." "Luostariin, Teidän korkeutenne! Miksi sinne?" "Ne nunnat saattavat piilotella häntä!" huudahti nuorempi mies. "Miksi he häntä piilottelisivat?" ihmetteli toinen. "Riitelin sisareni kanssa, hän ei halunnut totella minua!" nuorempi mies kuulosti suorastaan lapsellisen loukkaantuneelta. "Teidän Korkeutenne!" nuhteli vanhempi mies. Miesten äänet katosivat vähitellen piileskelijöiden kuulumattomiin.

"Kaveri, Kaveri." Gaion kutsui hiljaa kissaa. Kissan kuono ilmestyi pensaan alta aivan hänen vierestään. "Tulehan Kaveri, laitetaan sinulle viesti kaulaan. Vie se luostariin Pyhälle Äidille!" Gaion sitoi keltaisen liinan kissan kaulaan. Kissa naukaisi ja hiipi pois pensaan alta. Se lähti juoksemaan peltojen poikki kohti luostaria. "Mitä tuo tarkoitti?" ihmetteli Guila. "Kissa vie viestin luostarin abbedissalle. Hän ehtii toimia jos se on tarpeellista." selitti Gaion. "Mistä hän tietää mitä tuo kangasliina kissan kaulassa tarkoittaa?" "Tytöllä, jonka vein luostariin turvaan, oli keltainen paita. Äiti tietää, että pian tapahtuu jotain tyttöön liittyvää." "He ovat siis luostarissa." mietti Guila hiljaa. "Niin ovat," myönsi Gaion "ja he ovat siellä täysin turvassa. Tunnen abbedissan jo nuoruudestani ja hän on yksi viisaimpia ihmisiä, jonka tunnen. Hän pitää tytöt turvassa ja jos heidän hyväkseen voi tehdä jotain, hän pystyy siihen jos kuka."

"Meidän on jatkettava matkaa, mutta tietä on nyt parasta välttää. Sotilaita on varmasti liikkeellä enemmänkin." mietti Gaion ääneen. "Miksi haluat vältellä sotilaita?" "Sotilaat kyselevät kaikenlaista, eikä meillä ole aikaa tuhlattavaksi. Meidän on päästävä mahdollisimman pian kaupunkiin." Mutta mikä olisi paras tapa. Gaion nousi varovasti pensaan alta. Hän kuunteli tarkoin, mitään ei kuulunut. "Mennään metsän kautta." hän sanoi hiljaa. Tien ylitettyään he juoksivat läheisen metsän reunaan ja pujahtivat puiden taakse. "Meidän täytyy olla kaupungissa ennen auringon laskua, joten pidetään kiirettä." "Miksi ennen auringon laskua?" "Kaupungin portit suljetaan auringon laskiessa, eikä sisään päästetä ketään. Ystäväni odottaa minua tänään kaupungin tavernassa." He jatkoivat matkaa kohti kaupunkia. Porttia lähestyessään he huomasivat portilla sotilasosaston, joka tarkasti kaikki kaupunkiin menevät ja sieltä tulevat henkilöt. "Mitäs nyt?" kysyi Guila. "Tuo ei näytä hyvältä, he tarkastavat kaikki, sekä jalkaisin, että rattailla kulkevat." "Niin näyttää! Me emme siis voi kulkea portin kautta!" "Miten me sitten pääsemme kaupunkiin. Emme kai me lentääkään voi!" Guila sanoi sarkastisesti. "Ei emme lentää, mutta jos muista oikein, kaupunkiin pääsee pienestä portista, jota ei yleensä vartioida."