Käytävä

"En pidä tästä paikasta!" protestoi Guila. "Täällä on aivan liikaa rottia ja hämähäkkejä!" "Tuskin täällä on edes rottia, kukaan ei ole luultavasti käynyt täällä sen jälkeen kun me Damin kanssa täällä seikkailimme." "Mutta hämähäkkejä täällä on! kiljaisi Guila." "Et kai sinä sellaisia pieniä otuksia pelkää?" ihmetteli Gaion "Eivät ne sinulle mitään tee." "Mistä sinä sen tiedät. Enkä minä pelkää niitä, minä kammoan noita monijalkaisia, karvaisia petoja!"

"Meidän on paras jatkaa matkaa, ennekuin hämähäkit hyökkäävät.! virnisti Gaion. Guila mulkaisi häntä alta kulmiensa "Näytä tietä!" Soihdun valo lepatti käytävän seinillä kun Gaion kohotti sen ja lähti eteenpäin. Käytävä oli kapea, heidän oli kuljettava peräkkäin, vähän matkan päästä se lähti laskeutumaan alaspäin. "Mihin me oikein olemme menossa?" Guila kysyi hiljaa. "En tiedä." vastasi Gaion rauhallisesti. "Mitä!" Guila pysähtyi kuin seinään. "Sinähän sanoit olleesi täällä ennenkin!" "Olen ollut, ja silloin käytävä päättyi yhteen kaupungin monista kylpylöistä, mutta siitä on aikaa vuosikymmeniä." Mitä meillä on nyt edessä, siitä minulla ei ole aavistustakaan." "Voi Luoja!" huokaisi Guila ja lähti kiireesti Gaionin perään, hän ei halunnut jäädä tähän hämähäkkien pesään yksin pimeyteen.

Äiti Maan luostarin portilla Herttuan palvelija Kser yritti saada portinvartija nunnan uskomaan, että heidän asiansa oli äärimmäisen tärkeä ja heidän olisi tavattava luostarin abbedissa välittömästi. "Yö on tulossa" sanoi portinvartija "Illan seremonia on vielä kesken. Voin laskea teidät sisään, mutta teidän on odotettava vierastalossa." "Hyvä on me odotamme." Kser tiesi, että Herttua oli kärsimätön, mutta tämän olisi opittava kärsivällisyyttä.

Kun portti avautui, läheisen pensaan alta livahti luostarin puutarhaan harmaankirjava kissa, jolla oli keltainen kaulus. Kissa livahti puutarhan pensaiden alle eikä kukaan huomannut sitä.

Kun Kunnioitettu Äiti tuli iltaseremoniasta nunnat seuranaan, portinvartija tuli kertomaan hänelle myöhäisistä vieraista. Samassa Äiti tunsi jotain pehmeää painautuvan jalkaansa vasten. "Mitä..." katsoessaan alas hän huomasi kissan, joka puski hänen jalkaansa vasten. "Mutta sinähän olet Kaveri. Mitä sinulla on kaulassasi." Äiti otti nauhalla kissan kaulaan sidotun paperin. "Tämän täytyy olla viesti Gaionilta." Kissa naukaisi. "Tämän täytyy liittyä hänen tuomaansa tyttöön." Äiti avasi kirjeen ja luki hiljaa "Herttua etsii sisartaan. Ehkä löytämäni tyttö. Parasta kuitenkin pitää kaikki tytöt turvassa teidän luonanne. Meren kaupungissa 7 tajutonta."

Luettuaan kirjeen Äiti oli hetken hiljaa. "Herttua on siis täällä?" "Kyllä Äiti, hän tuli neuvonantajansa, vanhan Ksarin kanssa. Heillä ei ollut sotilaita mukana. Käskin heidän odottaa vierastalossa. Ksarilla voi juuri nyt olla hiukan vaikeaa." hymähti portinvartija. "Aivan varmasti." Äidin äänessä kuulsi hymy. Kaikki Citadelin kaupungin asukkaat tunsivat Herttuansa ja tiesivät hänen kärsimättömän luonteensa. "Hänen on kuitenkin odotettava huomiseen aamuun, olen tämän illan ja yön seremoniassa." "Hyvä on Kunnioitettu Äiti. Annan heille huoneen vierastalosta ja ilmoitan keittiöön ylimääräisistä syöjistä aamiaisella."