Löytö

"Miksi sinä minun päälleni käyt?" kysyi mies korpilta. Korppi lennähti taas saman pensaan oksalle ja rääkäisi. "Onko sinulla sielä pesä? En minä sinun pesällesi halua." sanoi mies ja aikoi jatkaa matkaansa. Silloin hän huomasi kissansa tutkivan pensaan alimmaisia oksia. "Tulehan jo Kaveri, meidän on ehdittävä kaupunkiin ennen pimeän tuloa." mies astui taas muutaman askelen. Kissa ei kuitenkaan seurannut miestä, vaan alkoi varovasti tunkeutua yhä syvemmälle pensaan sisään.

"Mitä täällä nyt oikein on?" ihmetteli mies ja kyykistyi kissansa viereen. Pensaan oksien alla näkyi jotain kirkasta, se näytti aivan kankaalta. Mies yritti tavoittaa sitä käteensä, mutta se oli kiinni jossain eikä hän saanut sitä irti. "Mitä tämä nyt..." Mies kumartui syvemmälle pensaan alle, pensaan piikit pistelivät häntä ja hän aikoi vetäytyä pois. Silloin kissa naukaisi lujaa. "Mitä nyt? Onko siellä jotain?"

Mies työntyi edemmäs. "Luoja, täällähän on joku!" Hän kurkotti kättään ja sai kiinni hihasta. Hiha oli kirkkaan keltainen, ja sitä seurasi loistavan punainen hiuspehko. Hiukset olivat pitkät, ja aivan piikkisuorat. Mutta nyt ei ollut aikaa ihastella eikä kummastella, sillä hiusten jälkeen tuli esiin vihreä pusero ja se peitti rintaa, joka selvästi kuului naiselle. "Mitäs tämä nyt?" mies ihmetteli uudelleen ja veti naisen hitaasti esiin pensaan alta. Oliko tämä kuollut? Ei rinta liikkui kevyesti ylös ja alas, mutta nainen, oikeastaan aivan nuori tyttö, oli tajuton.

Korppi lehahti oksaltaan naisen viereen ja tepsutteli edes takaisin raakkuen äänekkäästi, kuin yrittäen herättää tyttöä. "Onko tämä sinun ystäväsi?" kysyi mies "Tämän takiako sinä pysäytit meidät?" Korppi tepasteli edestakaisin ja nyökytteli, kuin olisi vastannut miehen kysymykseen myöntävästi.

Mies tutki varovasti tyttöä. Suuria haavoja, tai muutakaan mikä olisi selittänyt tytön tajuttomuuden ei näkynyt. "Mitä minä sinun kanssasi oikein teen?" mies pohti ääneen. Kissa ja korppi tuijottivat miestä kuin kertoakseen ettei tyttöä nyt ainakaan tähän voinut jättää.

Mies nosti tytön syliinsä ja lähti kulkemaan eteenpäin. Hän liikkui varovasti kuulostellen joka askelella, mutta metsä vaikeni. "En pidä tuosta sumusta." mies mutisi hiljaa.

Kuljettuaan jonkin matkaa mies pysähtyi ja laski tytön varovasti sylistään. Kissa ja korppi käänsivät kumpikin silmänsä mieheen. "Hei mitä nyt, vaikka tyttö onkin hoikka,ei hän ole ilmaa." mies protestoi. Kuunneltuaan hetken mies nosti tytön taas syliinsä ja jatkoi matkaa. Hetken päästä hän poikkesi tieltä, noilta rattaan jäljiltä ja pujotteli puiden välitse syvemmälle metsään suojaten sylissään olevaa tyttöä. Pian alkoi kuulua veden hentoa solinaa. Edessä oli pieni kirkasvetinen puro.