keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Luostari

Metsän reunassa mies laski tytön jälleen maahan. Suoristettuaan selkänsä mies katseli ympärilleen. Mitään ei näkynyt, kaikkialla oli hiljaista. Kuin he olisivat olleet ainoat ihmiset maailmassa, mies ja tajuton tyttö. Pohjoisessa vuoristoisen laakson päässä näkyi Citadelin kaupunki. Vuorijono jatkui loivasti kaartaen itään ja länteen. Laakson pohjalla näkyi muutama pieni kylä ja siellä täällä metsäisiä saarekkeita peltojen lomassa.

Ja silloin mies kuuli sen. Kumajavat lyönnit kaikuivat ympäröivistä vuorista. Luostarin kellot. Mies oli miltei unohtanut luostarin olemassa olon. Pyhän Äiti Maan luostari. Siellä tyttö olisi turvassa, ja sisaret osaisivat hoitaa tytön kuntoon. "Citadelin kaupunki saa siis vielä odottaa jonkin aikaa." mutisi mies ja nostettuaan tytön syliinsä hän lähti kulkemaan varovasti kohti piilossa olevaa luostaria.

Pian mies yhytti polun, jota hän lähti seuraamaan. Polku kiemurteli kivikkoisessa maastossa ja pian kallion takaa näkyi luostarin korkea muuri, jonka takaa häämötti rakennusten kattoja. Luostaria ympäröivän muurin takana oli puutarha, jossa kasvatettiin erilaisia lääkeyrttejä ja maustekasveja. Muistojen tulviessa mieleen mies saattoi haistaa puutarhan vahvat tuoksut. Ja luostarin suuri puinen portti oli aina auki, kuin toivottaakseen tulijan tervetulleeksi.

Äkkiä mies pysähtyi. Portti oli kiinni. "Tämä ei tiedä hyvää!" sanoi mies kissalle ja korpille, jotka olivat seuranneet häntä. "Portti on aina auki, vain synkimpinä yön hetkinä se suljetaan suojaksi pedoilta. Nyt kaikki ei ole oikein..." mies mutisi ja katseli ympärilleen. Missään ei näkynyt mitään mikä olisi varoittanut vaarasta. Kaikkialla hiljaista ja rauhallista.

Mies astui sivuun polulta ja laski taakkansa suuren pensaan juurelle, niin että pensaan riippuvat oksat peittivät tytön näkyvistä. Mies lähestyi luostarin porttia hitaasti. Päästyään portille hän alkoi paukuttaa sitä nyrkillään. Hetkeen ei kuulunut mitään, mutta mies tiesi, että muurissa olevasta salaluukusta näki portille ja portinvartija sisar näkisi portin edessä seisojan. Sitten hän kuuli kiivaita ääniä portin toiselta puolelta. "Kyllä minä tiedän mitä minä teen! Portti auki ja heti!" kuului muiden äänien yli.

Portti avautui hitaasti ja pian mies seisoi vastakkain lyhyen suoraryhtisen naisen kanssa. "Kas, kas, Gaion Dahill!" sanoi nainen "Siitä on aikaa!" "Siitä on aikaa, Kunnioitettu Äiti" sano mies.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti