Tytöt

Kunnioitettu Äiti ojensi kätensä ja halasi Gaionia lujasti. "Siitä on aivan liian kauan!" hän sanoi suoristi kätensä ja katsoi miestä edessään tarkasta. "Aivan liian kauan" toisti Gaion ja tunsi kosteutta silmissään. "Tule sisään poikani, tule sisään." "Ei vielä, minulla on teille jotain!" sanoi Gaion ja kääntyi. Hän kumartui sen pensaan juurelle jonne oli piilottanut tytön ja nosti tämän syliinsä. Palattuaan takaisin portille Kunnioitetun Äidin luo hän sanoi "Löysin hänet tällaisen metsästä. Minun taitoni eivät auta häntä, joten toin hänet tänne." "Taas tyttö!" huokaisi Kunnioitettu Äiti.

"Mitä te tarkoitatte, taas...?" "Meillä on jo kuusi tajutonta tyttöä luostarissa." sanoi Kunnioitettu Äiti ja huokaisi taas. "Kuusi, mutta mitä...?" "Tuo hänet ensin sisään." Kunnioitettu Äiti keskeytti Gaionin kysymyksen. "Hänet täytyy saada vuoteeseen ja sitten teemme mitä voimme hänen hyväkseen."

Gaion kantoi tytön sisään luostarin suurista porteista, kissa ja korppi livahtivat huomaamattomasti sisään hänen mukanaan ja katosivat saman tien luostarin puutarhan hämärään. Aivan kuin ne olisivat aavistaneet, että nyt tyttö oli hyvissä käsissä. Luostarin portit sulkeutuivat Gaionin takana kumahtaen. Hän käveli luostarin pihanurmikon poikki ja sisään sairastupaan, jossa oli rivi sänkyjä ja nunnia hyörimässä niiden ympärillä.

"Laske hänet tähän!" sanoi Kunnioitettu Äiti. "Sisar Marian, katsoisitko mitä hänen hyväkseen voi tehdä. Ehkäpä hän on vain kaatunut metsässä ja loukannut itsensä. Ehkäpä hän tulee tajuihinsa..." "Kyllä, Äiti" sanoi sisar Marian ja kumartui tytön puoleen.

"Tulehan Gaion, jätetään Sisar Marian huolehtimaan hänestä." Gaion seurasi Kunnioitettua Äitiä tämän työhuoneeseen, ja istui naisen viittauksesta suureen nojatuoliin kirjoituspöytää vastapäätä. "Kunnioitettu Äiti, mitä täällä on tapahtunut? Suuret portit olivat kiinni kun tulin, ne eivät ole koskaan ennen olleet.. Ja te sanoitte, että tyttöjä on useampia?" "Niin tyttöjä on nyt jo seitsemän." Kunnioitettu Äiti huokaisi.

"Portit pidetään kiinni, koska ensimmäinen, jonka löysimme tajuttomana oli yksi meistä. Hän on yksi nuorimpia nunniamme. Mitä hänelle on tapahtunut, sitä emme tiedä. Hänet löydettiin omasta vuoteestaan. Seuraavana päivänä tuli kalastaja, joka toi tajuttoman tyttärensä, jotta me voisimme hoitaa hänet terveeksi ja saada hänet palaamaan tajuihinsa. Sitten tuli Citadelin kaupungin parantaja. Hänenkin tyttärensä oli tajuton, eikä hän pystynyt auttamaan tytärtään. Kauppiaan ja aatelismiehen tyttäret tuotiin seuraavana päivänä. Ja eilen tuotiin vuoristolaisen tytär. Emmekä me ole pystyneet auttamaan noita tyttöparkoja millään tavalla. Voimme vain pitää huolta siitä, että he eivät kuivu aivan kokonaan. Ja nyt sinä toit tuon tytön metsästä, hän on pukeutumisestaan päätellen maanviljelijän tytär."

Samassa ovelta kuuluva koputus keskeytti Kunnioitetun Äidin puheen. "Sisään" hän sanoi. Sisään astui Sisar Marian. Ja hän näytti hyvin huolestuneelta.