tag:blogger.com,1999:blog-9356548131220055882024-03-13T05:17:04.679+02:00Tarinoita ajan takaaFantasia tarinaAnne Karhunenhttp://www.blogger.com/profile/01032216090751723302noreply@blogger.comBlogger14125tag:blogger.com,1999:blog-935654813122005588.post-59009576295149474852010-03-25T04:42:00.000+02:002010-03-25T04:42:38.904+02:00Uuden päivityksetUudet päivitykset näkyvät tästä eteenpäin vain lukijoille tarkoitetuilla sivuilla. Jos haluat lukea tarinan jatkoa kirjaudu lukijaksi ja laita sähköposti-osoitteesi kommenttiruutuun. Laitan sinulle kutsun, jotta pääset lukemaan tarinan uusia kiemuroita.Anne Karhunenhttp://www.blogger.com/profile/01032216090751723302noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-935654813122005588.post-12205555578544298712010-03-03T01:55:00.003+02:002010-03-03T16:45:49.302+02:00Haluatko jatkaa lukemista?Tarinaa on muokattu melkoisesti. Idea on pysynyt samana, mutta päähenkilöt on esitelty paremmin kuin tässä versiossa. Laaksoa ja kaupunkia esitellään tarkemmin. Kaikenlaista on tapahtunut ja tapahtuu koko ajan.
Jos haluat lukea tarinaa edelleen, kannattaa kirjautua lukijaksi. Noin viikon päästä laitan uusimman version tarinasta blogiin, joka on avoin vain niille jotka kirjautuvat lukijaksi. Anne Karhunenhttp://www.blogger.com/profile/01032216090751723302noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-935654813122005588.post-64077537401491138192010-02-18T03:51:00.000+02:002010-02-18T03:51:01.047+02:00KylpyläGaion hidasti kulkuaan kun käytävä kääntyi jälleen ylöspäin. Pian he saapuivat käytävän päähän. Seinä heidän edessään näytti sileältä, siinä ei näkynyt mitään mikä vois olla ovenkahva, mistä voisi kääntää tai painaa. "Miten tästä eteenpäin?" Guila näytti neuvottomalta. "Tässä pitäisi olla... Aivan tässä se on!" Gaion painoi jalkansa aivan käytävän seinän vieressä olevan kivenmurikan päälle. Anne Karhunenhttp://www.blogger.com/profile/01032216090751723302noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-935654813122005588.post-62540076600258313212010-02-18T02:16:00.000+02:002010-02-18T02:17:55.462+02:00Käytävä"En pidä tästä paikasta!" protestoi Guila. "Täällä on aivan liikaa rottia ja hämähäkkejä!" "Tuskin täällä on edes rottia, kukaan ei ole luultavasti käynyt täällä sen jälkeen kun me Damin kanssa täällä seikkailimme." "Mutta hämähäkkejä täällä on! kiljaisi Guila." "Et kai sinä sellaisia pieniä otuksia pelkää?" ihmetteli Gaion "Eivät ne sinulle mitään tee." "Mistä sinä sen tiedät. Enkä minä pelkää Anne Karhunenhttp://www.blogger.com/profile/01032216090751723302noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-935654813122005588.post-22048787759351915182010-02-15T22:02:00.000+02:002010-02-15T22:02:39.468+02:00Kaupunki"Portti, jota ei vartioida. Älä naurata." tuhahti Guila, "Ei sellaista olekaan. Kaikki kaupungit vartioivat porttejaan." "Tämä portti on ollut aina lukittu. Se on oikeastaan vain pieni ovi muurin mutkassa. Niin kauan kun kukaan muistaa, avain on ollut kateissa. Enää ei edes tiedetä miksi se on muuriin rakennettu." "Jos se on lukossa eikä avainta ole, miten ajattelit mennä siitä kaupunkiin? Anne Karhunenhttp://www.blogger.com/profile/01032216090751723302noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-935654813122005588.post-18097232068224286362010-02-12T02:43:00.000+02:002010-02-12T02:43:02.938+02:00Etsijät"Kukaan ei tiedä mikä aiheuttaa tyttöjen tajuttomuuden." sanoi Guila "Hei katso, tuolla on kissa, mikä sillä on, miksi se käyttäytyy tuolla tavalla?" Hei se on Kaveri, me kuljemme joskus yhdessä, se on viisas kissa." "Mitä se nyt oikein tekee?" "Jotain on nyt pielessä edessäpäin!" sanoi Gaion. Hän katseli kun kissa hiipi varovasti tien laitaa heitä kohti ja käänsi vähän väliä päätään kuin olisi Anne Karhunenhttp://www.blogger.com/profile/01032216090751723302noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-935654813122005588.post-26668446949014757112010-02-10T03:09:00.000+02:002010-02-10T03:09:17.188+02:00Nainen"Ja kukahan se sinä mahdat olla?" kuului tumma ääni hänen korvansa juuresta. Kun Gaion nosti katseensa hän näki savunharmaat silmät edessään. "Yritätkö ryöstää nukkuvan tytön omaisuuden?" kysyi nainen, jonka tiukka ote oli saanut Gaionin haukkomaan henkeään. Gaion yritti nousta ylös, mutta naisen ote piti eikä Gaionin pystynyt liikkumaan. "Pahus vieköön, nainen, näytit aivan tajuttomalta ja koskaAnne Karhunenhttp://www.blogger.com/profile/01032216090751723302noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-935654813122005588.post-46180224859567836252010-02-04T01:22:00.000+02:002010-02-04T01:22:48.020+02:00Kohti kaupunkiaTie kiemurteli koivikon halki kadoten mutkan taa. Gaion katsoi taivaalle ja arvioi aikaa olevan vielä riittävästi, juuri ja juuri, ehtiä Citadeliin ennen porttien sulkemista. "Eiköhän mennä" hän sanoi kissalle ja lähti matkaan.
Saavutettuaan koivumetsän laidan tie kiemurteli peltojen poikki kohti laaksoa halkovaa jokea. Joki sai alkunsa vuorilta, joiden huippuja peitti lumipeite ympäri vuoden. Anne Karhunenhttp://www.blogger.com/profile/01032216090751723302noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-935654813122005588.post-27703199069697122932010-02-02T00:35:00.000+02:002010-02-02T00:35:15.169+02:00Tajuttomat (/Matka jatkuu)"Tule sisään, sisar Marian." sanoi Kunnioitettu Äiti, ja viittasi kädellään nunnalle, joka oli jäänyt seisomaan oven viereen. "Mikä on hätänä?" "Kunnioitettu Äiti, tyttö, jonka tämä mies toi on samalla tavalla tajuton kuin muutkin tytöt!" sanoi sisar ja vilkaisi Gaioniin. "Tämä mies," sanoi Äiti "On Gaion Dahil. Hän on tuttu vuosien takaa. Hän kävi tässä luostarissa jo lapsena, kauan ennen kuin Anne Karhunenhttp://www.blogger.com/profile/01032216090751723302noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-935654813122005588.post-26201859156677578212010-01-24T23:09:00.000+02:002010-01-24T23:14:43.312+02:00TytötKunnioitettu Äiti ojensi kätensä ja halasi Gaionia lujasti. "Siitä on aivan liian kauan!" hän sanoi suoristi kätensä ja katsoi miestä edessään tarkasta. "Aivan liian kauan" toisti Gaion ja tunsi kosteutta silmissään. "Tule sisään poikani, tule sisään." "Ei vielä, minulla on teille jotain!" sanoi Gaion ja kääntyi. Hän kumartui sen pensaan juurelle jonne oli piilottanut tytön ja nosti tämän Anne Karhunenhttp://www.blogger.com/profile/01032216090751723302noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-935654813122005588.post-70710669658110101882010-01-20T01:08:00.000+02:002010-01-20T01:09:26.643+02:00LuostariMetsän reunassa mies laski tytön jälleen maahan. Suoristettuaan selkänsä mies katseli ympärilleen. Mitään ei näkynyt, kaikkialla oli hiljaista. Kuin he olisivat olleet ainoat ihmiset maailmassa, mies ja tajuton tyttö. Pohjoisessa vuoristoisen laakson päässä näkyi Citadelin kaupunki. Vuorijono jatkui loivasti kaartaen itään ja länteen. Laakson pohjalla näkyi muutama pieni kylä ja siellä täällä Anne Karhunenhttp://www.blogger.com/profile/01032216090751723302noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-935654813122005588.post-58171001897856896792010-01-09T21:08:00.000+02:002010-01-17T23:02:29.288+02:00PurollaPäästyään purolle mies pysähtyi ja laski tytön sylistään. Hän kuunteli hetken ja laskeutui sitten polvensa varaan tytön viereen. ”Mitä minä sinun kanssasi teen?” mutisi mies ja tunnusteli tytön otsaa. ”Hmm, ei kuumetta, mutta edelleen tajuton. Kuinka kauan olet ollut tajuttomana? Ja mikä sen aiheuttaa?” Mies kohottautui ja kostutti kättään purossa ja siveli sitten tytön otsaa. Tyttö huokaisi, Anne Karhunenhttp://www.blogger.com/profile/01032216090751723302noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-935654813122005588.post-29157519696449546732010-01-07T02:31:00.000+02:002010-01-17T22:59:32.652+02:00Löytö"Miksi sinä minun päälleni käyt?" kysyi mies korpilta. Korppi lennähti taas saman pensaan oksalle ja rääkäisi. "Onko sinulla sielä pesä? En minä sinun pesällesi halua." sanoi mies ja aikoi jatkaa matkaansa. Silloin hän huomasi kissansa tutkivan pensaan alimmaisia oksia. "Tulehan jo Kaveri, meidän on ehdittävä kaupunkiin ennen pimeän tuloa." mies astui taas muutaman askelen. Kissa ei kuitenkaan Anne Karhunenhttp://www.blogger.com/profile/01032216090751723302noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-935654813122005588.post-26817734837243940812010-01-06T14:16:00.000+02:002010-01-17T22:53:04.314+02:00AlkuTie oli kapea, tai ei se oikeastaan ollut edes tie. Vain kaksi renkaan uraa menossa samaan suuntaan metsän läpi. Sumu kiemurteli puiden ja pensaiden välissä. Pensaat urien vierellä olivat tuuheat, puut suuria ja niiden lehdet olivat vielä kirkkaan vihreät. Kesä ei vielä ollut taittunut kohti talvea.
Mies seisoi hiljaa katselleen ja kuunnellen. Oli puolen päivän aika, joten sumua ei olisi enää Anne Karhunenhttp://www.blogger.com/profile/01032216090751723302noreply@blogger.com0